Ihmisillä ja eläimillä on vaistomainen tapa hieroa kipeitä kohtia kehossaan. Eläin voi pureskella tai hangata itseään päästäkseen jostain vaivasta. Eläimillä on vaistonvarainen kyky hoitaa heijastealueita. Kehon kieli ja heijasteiden antama tieto voivat auttaa selvittämään vaivojen syyn. Varsinkin eläimiä hoidettaessa oireiden ja vaivojen syiden löytäminen voi olla vaikeaa, koska eläin ei voi kertoa mihin koskee ja miltä tuntuu.

Refleksologisen hoitokäsityksen mukaan kehon elimillä ja myös niiden edustamilla energioilla on heijastealueita iholla, lihaksissa ja luisilla alueilla. Varsinaisten elinheijasteiden lisäksi kehon eri kohdissa sijaitsee ns. toimintapisteitä. Toiminnallisia heijastepisteitä käsittelemällä voidaan rauhoittaa tai tasapainottaa elintoimintoja, mm. hormonitoimintaa, verenkiertoa, ruuansulatusta ja eritystoimintaa. Näiden toimintapisteiden esille tuleminen kertoo paljon yksilön ja elimistön tilanteesta. 

Kun vaivojen hoidossa käytetään refleksologiaa, ei elimistöön tuoda mitään uutta kehon ulkopuolelta. Heijaste ja vyöhykealueille annetut impulssit auttavat kehoa tasapainottamaan elimistöä sen omien resurssien puitteissa. Peruskäsitys vyöhykehoidossa on että vyöhykkeet eivät tule esille, ellei vyöhykettä vastaavassa elimessä ole vaivoja. 

Hoito tehdään yleensä käsin, sormin hieromalla ja painamalla. Käsittelyaika ja käsittelykertojen määrä riippuu hoidettavan vaivan laadusta, vaivan kestosta sekä hoidettavan iästä. Hoitokertoja on yleensä 2-3 ja hoitojen väli 1-3 viikkoa. Jos vaiva on kestänyt jo pitkään tai kyseessä on iäkäs eläin, hoitokertoja voi olla useampia.